Milloin ei enää pärjää?
Missä kulkee se jaksamisen ja kykenemisen raja?
Riippuu siitä, mihin sen itse asettaa. Mun oma pärjäämisen raja on varmasti paljon matalammalla kuin niillä, jotka ovat todenneet useasti, että "oho, mähän pärjäsin, pääsin tästäkin yli".
Ja mitä se pärjääminen edes on? Sitä, että ylipäätään on vielä elossa? Jollekin se voi olla hetki, jolloin toteaa sittenkin pärjänneensä.
Mulle itselleni pärjäämiseen tarvitaan enemmän, jotain, mikä toteuttaisi mun omia arvoja ja odotuksia maailmalta. Edes jollain tapaa.
Tai taitaa mulle riittää myös mansikat, vesimeloni ja koira aamupalalla♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti