Mä muistan kun oli kesä, yli sata kilometriä pyöräilyä takana ja mä poljin just samaan tahtiin auringon ja sen hetken kanssa.
Mä muistan kun Ranskassa viime huhtikuussa mä istuin sillä hetkellä mulle rakkaimpien ihmisten keskellä, ihmisten, joita mä en vielä edellisellä viikolla tuntenut. Mä muistan kun saman matkan päätteeksi luvattiin lentokoneessa, ettei unohdettaisi.
Mä muistan kun ehkä neljä vuotta sitten löysin maailman parhaan biisin.
Mä muistan sen yhden kesäyön, kun järven pinta oli täynnä sumua ja me sukellettiin pinnan alle kuuntelemaan.
Mä muistan kesäloman ensimmäisen päivän, kun kiljuttiin että ollaan vapaita.
Mä muistan kun syksyllä keskellä yötä juteltiin väreistä.
Mä muistan kun musiikki alkoi soida, yleisö kiljui ja siitä hetkestä lähtien mun kaikki jännitys oli tipotiessään, ja mä juoksin lavalle.
Mä muistan kun ensilumi satoi sinne harmaaseen korpeen.
Mä muistan kun mä tajusin, että yhden asian mä osaan paremmin kuin kukaan.
Mä muistan kun jossain päin Tamperetta keskellä yötä, tuntien pyöräilyn jälkeen, maattiin väsyneinä kadulla puun alla.
Mä muistan kun oli vasta ihan vähän kylmä, auringonlasku ja juteltiin tulevaisuudesta.
-Kirsikka