Mä nukuin viime yönä kaksi tuntia, mutta oon virkeämpi kuin pitkään aikaan. Mä oon iloinen kaikesta tapahtuneesta, mä oon surullinen, koska se on ohi. Mä haluaisin huutaa ja kiljua ja nauraa, mutta sitä enemmän kuitenkin vain käpertyä peiton alle. Mä oon täynnä uusia muistoja, kokemuksia ja ajatuksia, jotka mä pelkään unohtavani. Kaiken sen riemun, ilon, surun, naurun, innon, haikeuden, helpotuksen, kikatuksen ynnämuun tunteiden sekasorron lisäksi mulla on aivan tyhjä olo.
Mä oon huutanut, nauranut ja sekoittanut englantia, ranskaa ja suomea keskenään.
Mä oon odottanut, mutta kun se sitten on tapahtunut, mä en ole tajunnut sitä.
Enkä mä ole tajunnut sen olevan ohi, ennen kuin ehkä nyt.
Mun sängyssä nukkui kymmenen päivän ajan tähän päivään saakka ranskalainen sekopää. Nukkui, tai oli nukkumatta. Näiden päivien aikana tapahtui niin paljon, että sen kaiken kertominen veisi multa iän ja terveyden. Mä pinnistelin koulupäivän kahvilla ja ajatuksella lomasta, ja päällimmäisenä tunteena oon onnellinen tästä kaikesta.
 |
| Tukka hyvin, kaikki hyvin eiku |